Työelämän sadan metrin juoksija vai maratoonari, kumpi on arvokkaampi yritykselle?

En puhu nyt työsuhteiden pituudesta, vaan työskentelytavasta.

Maratoonari tekee tasaisen varmasti viikosta ja kuukaudesta toiseen lähes samoilla tehoilla töitä. Sadan metrin juoksija tekee hyvin tehokkaasti töitä, mutta vaatii useammin taukoja palautuakseen. Molemmat pääsevät keskimäärin samaan lopputulokseen pitkän ajan seurannassa. Yleisellä tasolla molempia tarvitaan ja molemmat ovat yhtä arvokkaita yritykselle. 

Kokenut esihenkilö tunnistaa erilaisia työskentelytapoja ja osaa hyödyntää näitä tehtävien ja roolien jaossa. Hän arvostaa erilaisia tapoja tehdä töitä ja mahdollistaa jokaiselle hyvät lähtökohdat hyödyntää oman henkilökohtaisen potentiaalinsa. 

Kokematon esihenkilö saattaa suosia työntekijöitä, joiden työskentelytapa on lähempänä hänen omaa työskentelytapaansa. Jos sprintteri ja maratoonari aloittavat samaan aikaan uudessa työssä, saa sprintteri usein nopeammin tuloksia aikaiseksi ja se saattaa hämätä luulemaan häntä pitkässäkin vertailussa tehokkaammaksi ja tuloksekkaammaksi. Näin se ei kuitenkaan usein ole, kuten jo ensimmäisessä kappaleessa kirjoitin.

Haluan tällä muistuttaa, kuinka tärkeää esihenkilön on tuntea aidosti oman tiiminsä jäsenet.